Kun ruusuorapihlaja sijoitetaan vaikkapa matalan pensas- ja perennaryhmän keskelle, orapihlajille ominaisista piikeistä ei ole vaaraa lapsillekaan. ’Paul’s Scarlet’ menestyy Etelä-Suomessa, mutta kovina pakkastalvina oksien kärjet yleensä paleltuvat. Lajike on peräisin Englannista vuodelta 1858.
Orapihlajat ovat terveitä ja vahvajuurisia pikkupuita tai pensaita. Ne sietävät erinomaisesti kuivuutta ja auringon paahdetta. Myös tuulenkestävyys ja ilmansaasteiden sietokyky ovat hyvät, mutta tiesuolasta nämä muutoin sitkeät kasvit eivät pidä. Nuorten orapihlajien rungot suojataan talveksi jyrsijöiden varalta.
Kasvutapa: Yksirunkoiseksi kasvatettu pensas. Latvus on leveänpyöreähkö. Orapihlajat kasvavat nopeasti.
Lehdistö: Parihalkoinen ja tylppäkärkinen; oraat noin sentin mittaiset.
Kukinta: Purppuranpunaiset kerrannaiskukat puhkeavat kesäkuun puolivälin jälkeen.
Kasvupaikka: Aurinkoinen, jopa paahteinen. Vaatimaton kasvualustan ravinteiden ja etenkin kosteuden suhteen.
Taimiväli: 3–4 metriä.
Leikkaus: Rungosta poistetaan ”villiversot”, jotta taimi pysyy yksirunkoisena. Vanha latvus nuorennetaan heikoimpia ja iäkkäimpiä oksia poistamalla.