TOKKULI -käsinuket ja ensinuket

HANNU-aasi

Olen pitkäkorva aasi.
Saan kantaa kuormaasi.

Korvillani kuuntelen,
maailmaa näin tarkkailen.
Suinkaan tyhmä ole en.
Vaikka toiset väittäis niin,
ei perää suinkaan ole siin.

Itsepäinen kyllä olen
ja silloin tällöin kiukuttelen.
Alkaahan se vaivaamaan,
kun kuormaa kantaa
aina vaan.

Mikko Järvenpää
HEIMO-hirvi

Olen poika varsin suuri,
jykevä kuin muuri.
Myös sarveni on leveät,
eikä suinkaan keveät.
Ja, jos on mulla iso kuono,
ei se seikka ole huono:
kun tartun sillä versoon puun,
työtä saavat hampaat suun.

Kotini on laaja metsä,
siks' usein mua tapaa et sä.
Siellä kuljettavaa riittää kyllä:
se kuntoani pitää yllä.
Ei haittaa suuret pinta-alat,
pitkät, vahvat on mun jalat.
Koipeni kun maata takoo,
puskikot vain alas lakoo.

Mikko Järvenpää

JERE-jääkarhu

Tiet vievät vaikka minne,
mutta eivat kauas sinne,
napapiirin taa,
miss' on mun kotimaa,
meri jäinen,
ja routa maassa iäinen.

Sinne jos joskus tulet,
unohtaa saa sä et:
hyvän takin tarvitset.
Ei ulos kannata kurkkia
ilman kunnon turkkia.
Minulla on sellainen,
lämmin, valkovillainen.
Siinä hyvin tarkenen,
palele mä yhtään en.

Mikko Järvenpää
JOUNI-poro

Me porot ollaan kulkureita
ja kierrellään vain tuntureita.
Me vaellellaan joka säällä,
ja talvella on kylmä täällä.
On turha silloin voivottaa,
kun revontulet loimottaa:
ne lämmitä ei hiukkaakaan.
Se meille ei tee tiukkaakaan,
kun ruokaa saamme jäkälästä,
uutta voimaa kasvista tästä.
Jäkälä on tosi hyvää!
Ja vaikka hanki olis' syvää,
näen toki pienen vaivan:
lumen alta jäkälän kaivan.
Se arvokasta on kuin kulta
ja nälän kyllä poistaa multa.

Mikko Järvenpää
JUKKA-jänis

Jänö tässä, terve vaan!
On kiire mulla loikkimaan.

Kun säärilläni ponkaisen
ja maata hiukan tonkaisen,
niin vauhtiin alan päästä,
en voimiani säästä.

Kesäpuku ruskea
ja talvitakki valkea,
päälläni on jompikumpi,
kumpi lienee tutumpi?

Mikko Järvenpää
KAIJA-kana

Joka päivä ahkerana,
olen minä Kaija-kana.
Pesässäni töitä teen,
tuskin edes ulos meen.
Siellä munin kaiken aikaa,
ja kotkotus vain raikaa.

Kot, kot, kotkotan,
jatkuvasti kotkotan.
Munin munan, munin kaksi,
panen aina paremmaksi.

Pesässä on monta,
poikaa vallatonta.
Niitä hyvin täytyy hoitaa,
senhän emo taitaa.

Mikko Järvenpää
KALEVI-kukko

Tässä seisoo ukko,
maailman paras kukko.
Ei sen enempää,
eikä sen vähempää.

Kaulani kun oikaisen
ja komeasti kiekaisen,
niin kanat, jotka tappelee,
käskyäni tottelee.
Näin ryhtiäni kohennan
ja kanat kuriin komennan.

Olen mahtava ja voimakas
ja itselleni rakas.
Ylpeänä astahtelen,
korkealta katsahtelen.
Minulla on valta:
pois heti juoskaa alta!
Mikko Järvenpää

KEIJO-kettu

Ystävät hyvät, olen tässä,
itseäni esittelemässä.

Nimeni on Keijo,
ja olen kettu.
Se teille nyt on opetettu.

Minä metsässä nopsasti luikin
ja puiden takaa ovelasti kuikin.

Joskus muita puijaan
ja metkuillani huijaan.
Olen siis aika kettu,
ja mun turkki hienoksi laitettu.
Ei kellään
ole häntää komeampaa,
eikä älliä nopeampaa.

Mikko Järvenpää

LEEVI-lammas

Olen lammas mää,
päkä, päkä, pää!

Villaa mulla paljon on.
Se raaka-aine verraton
on sukkaan sekä paitaan,
leveään ja kaitaan.

Tule tänne, pyydä multa,
enkä paljon vaadi sulta.
Annat mulle heinää kasan,
riittää se nyt ihan tasan.
Se kohta alkaa lihottaa,
ja villani mun rehottaa.

Mikko Järvenpää
MAUNO-kissa

Komeassa turkissa
saapuu tässä hieno kissa.
Päivällä jos silmät suljen
tai yöllä kuljen missä kuljen,
sen päätän yksin minä,
etkä suinkaan sinä.
Nälkä jos mun yllättää,
niin keino silloin tepsii tää:
maukua kun alan,
saan kohta makupalan.

Taitaa kotiväki tykätä,
jos viitsin hiukan kehrätä
ja jaloissansa kiehnätä.
Olenhan niin pehmoinen
ja muodoiltani suloinen.
Silittääkin kyllä voitte,
jos vain ruokaa toitte.

Mikko Järvenpää

NIILO-susi

Susi hukka, harmaa sukka,
olen minä vain
ja sinne tänne vaeltelen ain.

Laumassa on meitä monta
sutta pelotonta.
Joskus tulee kiistaa,
kun jaetaan me riistaa.
Silti kavereita ollaan
ja hyvin toimeen tullaan.

Ihmislapsi minun luokse
älä suinkaan juokse!
Kesytön ja villi olen,
jos vain vastaan tulen.

Mikko Järvenpää
NUNNUKKA-uninukke

Nun, nun, nunnukka,
pehmoinen ja pullukka.
Ai, ai, aiaiai,
suloinen mä olen kai,
mutta niin kovin uninen,
enää valvoa jaksa en.

Tuu, tuu, tuuteliluu,
matkalle nyt mukaan tuu.
Silmät hetkeksi suljetaan,
unten maille kuljetaan.
Voimaa siellä me kerätään,
sitten pirteinä herätään.

Mikko Järvenpää
PAAVO-hevonen

Ennen menin töihin,
pukeuduin remmeihin, vöihin,
kiskoin rekeä ja auraa,
palkaksi sain siitä kauraa.

Sitten tuli se peltinen ori,
jonka nimi oli traktori.
Se hullu pörräsi päivät ja yöt
ja teki kaikki hevosen työt.

Nykyään vain urheilen,
eikä mikään ole niinkuin eilen.
Mutta raviradalla olen pätevä
ja ratsunakin aika kätevä.

Mikko Järvenpää
PETTERI-porsas

Olen pikku-possu nassu,
ja kärsäni on hassu.
Hip, hei höpseli,
se onhan niinkuin töpseli.

Nälkä mulla aina on,
ja syömään olen mahdoton.

Joskus minut valtaa uhma,
silloin olen aika tuhma:
heitän kaikki huiskin haiskin,
sinne tänne ruuat paiskin.
Silti olen possu soma,
sottapytty äidin oma.

Mikko Järvenpää
REINO-rotta

Minä, rotta Reino
tiedän, että paras keino
pulmat kaikki ratkaista,
on hampailla ne katkaista.

Minua vain hauskuttaa,
jos jotakin saan rouskuttaa,
kun tereävät on purukalut
ja järsimiseen kovat halut.

Vaikka tulis eteen seinä,
mulle on se niinkuin heinä.
Se meikäläistä ei voi estää
eikä hampaissani kestää.
Järsiä kun alan,
teen siitä makupalan.

Mikko Järvenpää

SAKARI-siili

Olen Sakari-siili,
ja päälläni on liivi,
jossa niin monta piikkiä,
ett' en taida laskea viittiä.

Voi outo otus vastaan tulla,
siks piikkejä on hyvä olla.
Jos joku hyppii nenälle,
kääriydyn vain kerälle.
Eihän kukaan päälle tallo,
kun edessä on piikkipallo.

Mikko Järvenpää
SAMPO-sammakko

Minä, Sampo sammakko,
rannalla istun ja mietin:
Vieläkö tässä ollakko,
kauanko tässä jo vietin?
Ainako istun täällä,
lumpeenlehden päällä?

Sukelluspuku mulla on oiva
ja lauluääneni hienosti soiva.
Räpylöilläni vettä läiskin,
tahtia niillä vinhasti mäiskin.

Mikko Järvenpää
AAVI-kani

Olen pupu hupsu,
ja häntäni on tupsu.

Minä osaan hyppiä
ja rikkaruohot nyppiä.
Vaikk' joskus olen laiskuri,
voin olla puutarhuri:
Jos eteen tulee porkkana,
sen suuhuni mä syön.
Siis olen aina tarkkana
ja hoitelen sen työn.

Mikko Järvenpää
TEPPO-koira

Uskollinen olen aina,
arkena ja sunnuntaina.
Minuun saat sä luottaa,
en voi pettymystä tuottaa.

Sinua vain kuuntelen,
ja käskyjäsi tottelen.

Ystävyyttä tahdon antaa,
tohvelitkin sulle kantaa.
Sano vain: "Tänne juokse",
tulen heti sinun luokse.

Mikko Järvenpää
TIMO-tipu

Muni munan äiti kana,
ja heti kohta ekana,
minä poika munan rikoin,
kuoren auki tiirikoin.
Nokkani oli hyvä vipu:
siis esiin tuli Timo-tipu.
Olen reipas pikku-kukko,
pienen pieni höyhentukko.

Äkkiä nyt jalat alle,
tuli kiire maailmalle!
Katso, kuinka pitkin kujaa,
Timo juoksee tosi lujaa!

Mikko Järvenpää

URHO-karhu

Olen Urho-karhu mur, mur...
Kun vatsa sanoo kur, kur,
marjoja mä suuhun mätän,
niin paljon kuin vain ennätän.

Jos lähelleni tahdot tulla
ja mielessäs on metkut sulla,
on syytä silloin varoa,
se täytyy tässä sanoa.
Saatan silloin ärähtää
niin, että tanner tärähtää.

Mutta kylläisenä olen vakaa
ja saalista en aja takaa.
Oon rauhallinen, sen voin taata
mieluiten vain tahdon maata.

Talvella on paras paikka
oma lämmin pesä.
Siellä nukkua voin vaikka
ja herään vasta, kun on kesä.

Mikko Järvenpää

UULA-naali

Tunturit ja erämaa,
siellä tahdon asustaa.
Siellä on se pesäkolo,
jossa on niin hyvä olo.

On lapin taivas korkealla,
ja minä pieni tähtein alla.
Tähtiä en kiinni saa,
vaikka koitan ponnistaa.

Uula-naali olen siis,
villi sekä vapaa.
Huolista nyt veisaan viis:
elän tällä tapaa!

Kesäasuni on rento,
kirjava ja aika hento.
Talvella taas olen fiini,
pukeudun siis parhaimpiini.

Mikko Järvenpää
VIKKE-orava

Kurre, moi!
Katsokaapa tänne, hoi!

Metsässä täällä on monta,
käpyä lukematonta.
Aikaisin aamulla herään,
ja niitä ahkerasti kerään.

Oksalta toiselle hypätä voin.
Hei, taas sylillisen käpyjä toin!
Olenhan minä vikkelä veikko
enkä suinkaan heikko!

Kuusen latvaan kiipeän heti,
siellä on mulla pesä sekä peti.

Tupsukorvat, pörröhäntä,
nopsasti metsässä viuhahtaa.
Siis katsohan tarkkaan häntä
ennenkuin piiloon puikahtaa!

Mikko Järvenpää
VILI-hiiri

Piip, piip, ...
pienenlainen
olen hiiri hiirulainen.

Jos kissan näen,
niin liki sen,
tietystikkään mene en,
vaan hiljaa minä vikisen.

Piip, piip, ...
piilossani pakerran,
juustoani nakerran,
kolojani rakennan.
Piip, piip!

Mikko Järvenpää
YRJÖ-leijona

Leijonana minä synnyin,
kuninkaana viidakon.
Virkaan tähän heti tyydyin:
mitäs vikaa siinä on?
Valtani on kovin suuri:
kyllä mulla kävi tuuri!

Jos eläimistä yksi taikka kaksi,
alkaa hiukan hankalaksi,
niin päätäni vain keikautan
ja harjaani näin heilautan.
Myös hampaitani näytän
ja tehtäväni täytän.

Mikko Järvenpää