Puhuttaisko pioneista?
18.7.2023
Pioni on monen mielestä puutarhan kuningatar ja ihan syystä. Suuret, kerrotut tai yksinkertaiset kukat sopivat niin perinteiseen kuin moderniinkiin istutukseen. Pionit ovat perennoja, mutta niiden istutuksessa ja hoidossa on muutama asia, jotka hieman eroavat muista perennoista (ainakin suurimmasta osasta).
Mitä eroa on pionilla ja pionilla?
Pioneja on erilaisia ja ne voidaankin jakaa muutamaan ryhmään.
Luonnonlajit, esim. kuolanpioni ovat hyvin kestäviä ja menestyvät oikeissa olosuhteissa ihan Lappia myöten. Kuolanpioni kukkii keväällä yleensä ennen jalostetumpia pioneita ja sen kukka on yksinkertainen (kuten muidenkin luonnonlajien).
Tarhapionit ovat perinteisiä hybridejä, jotka on aikoinaan saatu aikaan risteyttämällä vuoripioni ja turkinpioni. Niiden kukat ovat kerrottuja ja ne ovat tanakoiden, lyhyehköjen (50-80 cm) varsien päässä. Täten ne eivät tarvitse yleensä tukea, vaikka kukat ovatkin suuria.
Kiinanpioneja kutsutaan myös jalopioneiksi ja ne ovat yleisimpiä puutarhoista ja puutarhamyymälöistä löytyviä pioneja. Lajikkeita on valtavasti ja kukat ovat laidasta laitaan valkoisen ja punaisen sävyissä, yksinkertaisia ja kerrottuja sekä kaikkea siltä väliltä. Kiinanpionit kukkivat aiemmin mainittujen jälkeen yleensä kesä-heinäkuussa. Kiinanpionin kukat ovat hyviä leikkokukkia, kun kukkavarren leikkaa aamusella ja kukka on vielä nupullaan tai juuri avautumassa.
Puupionit ovat nimensä mukaisesti puuvartisia pioneja, jotka eivät ihan tavallisen pionin tapaan kasva joka vuosi uudelleen. Niiden puuvartinen osa talvehtii parhaiten paksun lumipeitteen alla ja hyvissä olosuhteissa kasvaa suureksikin. Jos suojaavaa lumipeitetta ei tule tai olosuhteet ovat muuten epäsuotuisat, puinen varsi ei pääse koskaan kasvamaan ja juurakko kasvattaa uusia varsia hieman ruohovartisten pioneiden tapaan (jos juurakko on siis hengissä).
Hybridipionit ovat erilaisia pioniristeytyksiä, joilla saadaan aikaan esim. persikkaisia värisävyjä. Niiden ominaisuudet ovat yleensä lähellä kiinanpioneja.
Itoh-pionit ovat puuvartisen ja ruohovartisen pionin risteytyksiä, joista ensimmäisen onnistui tekemään Toichi Itoh 40-luvulla. Näiden lisäys on hidasta puuhaa ja siksi hinnatkin ovat ns. peruspioneja korkeammat. Itoh-hybridien väriskaala on kuitenkin muita pioniryhmiä laajempi. Itoh-pioneja löytyy esim. keltaisina. Itoh-pionit kukkivat pidempään kuin kiinanpionit, eli ne tekevät uusia kukkia pitkin kesää.
Pionin ostaminen
Kaikkien pionien kanssa muutama asia on hyvä ottaa huomioon ostoa ja istutusta suunnitellessa. Pionit eivät ole edullisimpia kasveja, joten niille kannattaa antaa parhaat mahdolliset eväät elämään, jottei myöhemmin harmittaisi.
Pioneja myydään sekä juurakkoina että astiataimina. Juurakoita ei kannata istuttaa keväällä. Pioninjuurakot nostetaan viljelijän pellolta (yleensä Hollannissa tai Puolassa) syksyllä, tarkoittaa siis syys-marraskuussa. Tällöin niiden kasvuunlähtö on parasta, mutta toki meillä Suomessa hieman haastavaa talven takia. Syksyllä istutettu juurakko alkaa kasvattaa lehtien sijaan hiusjuuria, joita tarvitaan seuraavan kesän maanpäällisen kasvun tueksi. Keväällä ostetut juurakot ovat yleensä kuivahtaneet talvivarastoinnin aikana ja mikäli eivät ole, kevään ja kesän korkeammat lämpötilat saavat aikaan lehtien kasvua, vaikka juuria ei vielä ole riittävästi. Tällöin lehtien kasvattaminen kuluttaa juurakkoon varastoitunutta energiaa ja hidastaa myös tulevaisuudessa juurtumista. Tällainen pioni saattaa väärän istutusajankohdan takia jättää kukkimatta hyvin monta vuotta ennen kuin juuret ovat kunnolla kasvaneet.
Astiataimia sen sijaan voi ostaa ja istuttaa myös keväällä, sillä niihin on ruukussa jo muodostunut hiusjuuria. Parhaan alun nekin kuitenkin saavat kasvulleen, kun ne istutetaan kasvupaikalleen syksyllä. Astiataimien tuleentuneet lehdet voi leikata syksyllä poiskin ja hiusjuurien kasvu jatkuu niin kauan kuin lämpötila pysyy plussan puolella. Keväällä pionilla on hyvät juuret ja maanpäälliseen kasvuun ja kukintaan on hyvät edellytykset.
Pionin istuttaminen
Hyvä paikka pionille on sellainen, jossa se saa auringonpaistetta, mutta ei ole jatkuvassa paahteessa. Pionit kasvavat ajan kuluessa leveiksi, joten niitä ei kannata istuttaa liian ahtaaseen tilaan. Yhden pionin voi laskea vievän tilaa noin yhden neliömetrin verran täysikokoisena.
Pioni viihtyy kivennäispitoisessa maassa, eli kasvualustassa, jossa on seassa esim. karkeaa hiekkaa. Turve, savi ja hieno hiekka eivät ole hyväksi, sillä ne kastuvat ja jäätyvät talvella, mikä on pioneille huono. Kasvualustan tulee olla läpäisevää ja sellaista, että vesi ei jää pionin juurille seisomaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon myös pionin paikkaa valitessa. Jos vesi jää lammikoitumaan puutarhassa johonkin kohtaan, siihen ei pionia kannata istuttaa.
Tee pionille hieman kohollaan oleva penkki, jossa kasvualustan paksuus on puolisen metriä. Istutuskuopan pohjalle voi laittaa salaojitukseksi karkeaa soraa, jos maa-aines on raskasta. Päälle mineraalipitoista multaa ja lopuksi pionin juurakko, jota ei saa istuttaa liian syvälle. Juuren yläosan täytyisi olla vain parin sentin syvyydellä, muuten pioni kasvattaa vain lehtiä ja kukinta jää tapahtumatta. Puu- ja itoh-pionit istutetaan muita pioneja syvemmälle.
Pionia kastellaan aluksi, mutta se kasvattaa syvät juuret ja pärjää niiden kasvettua yleensä hyvin myös kuivina kesinä.
Pionin siirtäminen
Vastoin yleisiä uskomuksia, pionin voi siirtää. Siirto kannattaa tehdä syksyllä, jolloin se pääsee kasvattamaan hiusjuuriaan seuraavaa kevättä varten. Tarvittaessa juurakon voi myös jakaa, mutta se pienentää kasvin kokoa tulevina aikoina. Muista istuttaa pioni samaan syvyyteen kuin se aiemminkin oli (ei liian syvälle siis).
(Kirjoittanut Riina)