Talvi tulee, ovatko kasvisi valmiina?
17.7.2024
Voi tuntua hölmöltä miettiä talvea keskellä heinäkuuta, parhainta kesää, mutta kasvien talveen valmistautuminen alkaa nyt. Viime talven jälkeen moni huomasi kasviensa kuolleen ja tässä tekstissä koitan selventää, mistä tämä johtuu ja miten sitä voisi estää.
1. Kasvin oikea paikka
Kaikkien tärkein keino kasvin pitämiseksi hengissä niin talven kuin mahdollisten kuivien kesienkin yli on valita oikea kasvi oikeaan paikkaan. Tällöin kasvin ei tarvitse kituuttaa ja pärjätä, vaan se voi viihtyä ja kasvaa lajilleen tyypillisesti. Moni kasvi kyllä pärjäilee vähän huonossakin paikassa, mutta kun olosuhteet muuttuvat hankaliksi (vaikkapa kuivuus, kovat helteet tai pakkaset), niillä ei riitäkään paukkuja sopeutua olosuhteisiin ja siinä voi käydä kasville huonosti ja kasvin omistajaa harmittaa.
Varjopaikan kasveja ei siis kannata laittaa aurinkoiseen paikkaan tai toisinpäin.
2. Oikeanlainen kasvualusta – kosteudenhallinta
Oikean paikan lisäksi oikeanlainen kasvualusta voi ratkaista, onko kasvisi hengissä vielä vuoden päästä. Hyvin harva kasvi pitää siitä, että juuret ovat koko ajan vedessä. Juuret tarvitsevat happea, muuten ne mätänevät ja kasvi ilman juuria ei kovin hyvin voi. Kasvualustan tulisi olla vettä läpäisevä, jotta vesi ei jää seisomaan juurille. Kasvista riippuen läpäisevyys saadaan aikaan lisäämällä kasvualustaan orgaanista ainetta (kompostoituneita oksia ym.) tai hiekkaa ja soraa. Tämä on tärkeää etenkin saviselle alueelle istutettaessa. Lisäksi istutusalue olisi hyvä nostaa muutaman sentin koholle ympäröivästä maanpinnasta. Tällöin vesi valuu kasvista poispäin eikä jää makaamaan juurille.
Jos osa kasvin juurista pääsee kesän sateiden takia mätänemään, kasvi on huonokuntoinen, kun talvi koittaa. Tämän lisäksi syksyn märkyys pahimmillaan jäätyy kovaksi jääkalikaksi juurten ympärille, jolloin juuret eivät ole suojassa talven pakkasilta ja toisaalta voivat mädäntyä keväällä ennen kuin kasvi alkaa vettä taas kuluttaa.
Syksyn kuivuus (jos sellaisen saa toteutetuksi) auttaa kasveja virittymään talvilevolle. Kasvisolun ulkopinta koostuu soluseinästä ja solukalvosta, jotka eivät jousta. Kun kasvi syksyllä vähän kärsii kuivuudesta, solun sisältä poistuu nestettä ja kun talvella solun sisältö jäätyy (vesi laajenee jäätyessään), solukalvo ja soluseinä eivät mene rikki, kun pelivaraa löytyy.
Liiankaan läpäisevä kasvualusta ei ole hyvä juttu, koska tällöin pitkät ja sateettomat hellejaksot heikentävät kasvin kuntoa ennen talvea. On hyvä kuitenkin muistaa, että vettä on ihmisen helpompi lisätä kasvin juurille kuin ottaa sitä sieltä pois.
(3. Puun tukeminen)
Tukikeppien laittaminen puulle nähdään usein puoliturhana touhuna, mutta aivan sellaista se ei kuitenkaan ole. Kun puu istutetaan paikalleen, tehdään huolellisesti istutuskuoppa, laitetaan sinne oikeanlaista kasvualustaa, tarkistetaan oikea istutussyvyys ja muistetaan usein kastellakin. Puu yrittää kasvattaa juuriaan uuteen kasvualustaan ja parhaimmillaan tämä tapahtuu hyvinkin nopeasti. Tuuli kuitenkin tarttuu puunkokoisten kasvien latvukseen ja heilauttaa kasvia ja samalla myös juuripaakku heilahtaa maan sisällä. Uudet juuret, joita puu on yrittänyt kasvattaa katkeavat, ja näin juurtuminen hidastuu. Lisäksi puu on käyttänyt turhaan energiaa näiden kyseisten juurten kasvattamiseen ja se on pois jostain muusta.
Kun kasvi (tässä tapauksessa puu) saa kasvatetuksi itselleen sopivankokoisen juuriston, se saa hellekesinä paremmin vettä (ja kotipuutarhurin ei tarvitse tulevina aikoina kastella niin paljon) ja syvällä ja riittävän laajalla alueella olevat juuret auttavat puuta selviämään hengissä vaikka talvella tulisikin kovia pakkasia. Jos osa juurista tuhoutuu, on todennäköisempää, että ainakin osa juurista selviää. Jos juuristo on pieni, se saattaa paleltua talvella kokonaan ja keväällä pihan puut näyttävät siltä, miltä ne esimerkiksi tänä keväänä ovat monella näyttäneet.
Eikä kannata unohtaa sitäkään, että kunnolla tuettu ja hyvinjuurtunut puu kasvaa paljon nopeammin kuin tukematon.
4. Syyslannoitus – vai loppukesän lannoitus
Kasveja voidaan auttaa virittäytymään tulevaan syksyyn ja talveen antamalla niille syyslannoitetta. Oikeastaan lannoitteen nimen pitäisi olla loppukesän lannoite, sillä jos sen antaa vasta syksyllä, siitä ei juurikaan ole enää apua. Mikäli kesällä on ollut runsaasti hellepäiviä eli vuoden lämpösumma täytyy tavallista nopeammin, oikea aika syyslannoitteen antamiselle on heinäkuun puolenvälin tienoilla. Jos helteitä ei ole ollut kovin montaa päivää, heinäkuun loppu – elokuun alku on oikea aika.
Syyslannoitteet sisältävät fosforia ja kaliumia, mutta ei lainkaan tai vain vähän typpeä. Keväällä annettavissa lannoitteissa oleva typpi saa kasvin tekemään paljon vihreää kasvua (siis oksia ja lehtiä). Loppukesällä kasvin kuuluisi sen sijaan jo lopettaa kasvu ja alkaa voimistaa kasvatettuja versoja talvea varten (uudet, hennot oksat eivät juurikaan kestä pakkasta). Syyslannoitteen aineet auttavat tässä. Ne saavat kasvin vahvistamaan uuden kasvunsa. Lisäksi aineet saavat kasvissa aikaan aineenvaihdunnallisia muutoksia, joiden seurauksena kasvit alkavat pikkuhiljaa poistaa nestettä solujen sisältä (sama ilmiö kuin jos syksy on kuiva), ja samalla solunsisäinen neste myös väkevöityy. Väkevä neste toimii talvella kuin pakkasneste eli solu ei heti jäädy vaikka pakkasta olisikin.
Syyslannos saa lehtikasveilla aikaan myös sen, että ne valmistautuvat ottamaan lehtivihreän talteen ja aikanaan myös pudottamaan lehtensä (mitä ei syksyllä 2023 joka paikassa tapahtunut). Lisäksi syyslannos saa aikaan suurella osalla kasveista ensi vuoden kukat. Jos siis haluat myös kukkia puutarhaasi, syyslannos lisää niiden määrää. (Moni kasvi tekee kevään kukka-aiheet edellisen vuoden syksyllä.)
5. (Juurten) suojaaminen kylmältä
Puuvartisten kasvien juuret kestävät huonommin kylmää kuin oksat. Jos kasvin oksat tai runko paleltuu, kasvi voi kasvattaa juuresta vielä uuden rungon ja oksat. Sen sijaan jos juuristo paleltuu, nähdään sama ilmiö kuin tänä keväänä. Kasvi yrittää tehdä lehtiä, mutta ne jäävät pieniksi, sillä kasvi ei saa kuolleiden juurten kautta vettä. Pikkuhiljaa nämä lehdet kuivuvat pois. Kasvin runko ja oksat voivat olla taipuisat ja kuoren alta raaputettaessa saattaa näkyä vihreää, mutta aika pienellä todennäköisyydellä kasvi tästä enää toipuu. (Kokeilla toki voi odottaa tällaisen kasvin kanssa. Seuraavana keväänä nähdään, mitkä kasvit selvisivät edellisen talven aiheuttamista juurituhoista.)
Aiemmin jo mainitsin kasvualustan märkyydestä ja mikäli pakkasten tullessa maa on kovin märkä, juurten paleltuminen on todennäköisempää. Jos kasvualustassa on ilmaa, se toimii eristeenä ja paleltuminen ei tapahdu niin herkästi. Runsas lumi on hyvä suoja juurille, mutta jos kovia pakkasia on tiedossa ilman suojaavaa lumipeitettä, juuristo olisi hyvä suojata jotenkin muuten. Tähän tarkoitukseen sopivat esimerkiksi syksyn lehdet, kuusenoksat tai talvisuojaturve. Juuriston suoja levitetään vasta, kun vesisateita ei ole enää näköpiirissä ja pikkupakkasia on jo. Näin suojamateriaalin väleihin jää ilmaa, joka toimii eristeenä.
Viime aikoina ongelmia ovat aiheuttaneet istutusaltaisiin istutetut kasvit, sillä ne ovat hieman altaan mitoista riippuen valtavan paljon arempia juurten paleltumiselle kuin maahan istutetut kasvit. Kapea ja korkea istutusallas on kuin ruukku, joka kyllä jäätyy läpeensä talven aikana. Lisäksi jos istutusallas on ympäriinsä eristetty eikä kasvien juurilla ole mahdollisuutta kasvaa pohjamaahan, lopputulos on vielä epävarmempi. Jos istutusallas on jo tehty ja kasvit siihen istutettu, kannattaa talvella haudata koko allas reunoja myöten lumen alle, jos se vain on mahdollista.
Onhan kasvit ennenkin pakkasia kestäneet…
Tämä on aivan totta. Ja kasvit kestäisivät ns. tavallisia talvia ja pakkasia edelleen ihan yhtä hyvin kuin aiemminkin. Ongelma on nopeasti muuttuvat olosuhteet. Ainakin Etelä-Pohjanmaalla jäi syksyllä 2023 syksy melko lailla tulematta. Syyskuulle saakka oli päälle 15 asteen lämpötiloja ja lokakuussa humahdettiin äkisti reippaalle pakkaselle. Kasvireppanat olivat syyskuussa vielä sitä mieltä, että kesä jatkuu ja niiltä jäi talveen virittyminen väliin. Kun sitten huonosti talveen valmistautuneet kasvit kohtasivat seuraavana talvena pitkäkestoiset päälle 30 asteen pakkaset, lopputulos oli aika huono. Jos syksy olisi tullut normaalilla tavalla hiljaa hiipien, eivät kovat pakkaset olisi todennäköisesti aiheuttaneet näin suurta tuhoa. Koska kotipuutarhuri ei voi tietää etukäteen millainen syksy ja talvi on tulossa, varman päälle pelaaja tekee aiemmissa kohdissa mainitut toimenpiteet ja pyrkii auttamaan kasveja parhaansa mukaan.
Tekstiä saa vapaasti jakaa, jos siltä tuntuu.
(Kirjoittanut Riina, joka on biologi ja puutarhuri)